tiistai 11. marraskuuta 2014

~ Turhaako sua odotan ?

Koulua ollaan käyty kohta kaksi jaksoa, kolmas jakso menee työssäoppimisen parissa. En edes muista koska viimeksi koulussa käynti olisi ollut näit raskasta ja vähän vastenmielistäkin.  Koulu tuntuu junnaavan paikoillaan , sekä oman terveydenkin kanssa on ollut pienoista alamäen tynkää koko ajan. Musta on tosi usein tuntunut tosi väsynneeltä sekä innostus on tuntunut muuttuvan ärtyisäksi kiukutteluksi kaikkia kohtaan. Oon myös huomannu että nykyään tulee riideltyäkin paljon enemmän. Kuitenkin olen yrittänyt koko ajan tsempata itseäni sekä yrittänyt parantaa terveyttäni. Toivon että se on pian entisellään, niin kuin normaalilla ihmisellä. Kuitenkaan en voi koskaan kieltää totuutta siitä, että olen ikuisesti sairas. Sairaus jota sairastan ei lähde koskaan minusta. Sen kanssa on vain opittava elämään, ja tehtävä kaikki mahdollinen sairauden 'vähentämiseksi' .

Miten mulla muuten menee ? Nykyisen miehen kanssa kaikki menee hyvin, ja kerrankin musta tuntuu siltä että oon saanu vierelleni aidon ja välittävän miehen, joka välittää myös musta eikä vain aina itsestään. Musta kerrankin tuntuu siltä että oon löytäny tuen ja turvan. Siihen voi tarrata aina kun haluaa, se kuuntelee aina kun mulla on sille jotain sanottavaa , olkoon se kuin tyhmä asia, mut silti se kuuntelee aidosti. Siltä voi kysyä ihan mitä vaan, se vastaa ja kertoo oman näkemyksensä asiaan.
 Myös mieheke tulee nykyään oikein mielellääni heppailemaankin, ja on oppinu varmasti tosi paljon noista kaviokkaista. Kuulema ennen se ei oo edes koskenu hevoseen, kun nykypäivänä se jo valjastelee pari vuotiasta ravihevosen alkua itsekseen kärryjen eteen sekä ajelee varsalla mun mukana kun itse ajan omalla ruunalla.
Täytyy varmasti jo itsekkin myöntää että en ole koskaan nähnyt kenenkään oppivan noin nopeasti valjastelemaan ja ajamaan hevosta kuin hän. Mutta hyvä juttuhan se on !
Palatakseni kouluun, ensi viikon jälkeen alkaa siis kahden kuukauden pituinen työssäoppimisjakso, joka jännittää mua jo hieman, mutta kuitenkin odotan tosi innolla työssäoppimista ! Pääsin kehitysvammaisten päivätoimintaan kaheksi kuukaudeksi, ja paikka sekä henkilökunta vaikuttivat tapaamis hetkellä oikein mukavilta sekä reippailta.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti